Iltalehti kertoo 19.07.2017 seuraavasti:
Uruguay on ensimmäinen maa, joka on laillistanut kannabiksen vapaan käytön lisäksi myös myynnin ja viljelyn. Kuusitoista valtion hyväksymää apteekkia alkoi tänään myydä kannabista suoraan kuluttajille.
Uruguayn mukaan laillistamisella pyritään vähentämään rikollisuutta. Kannabiksen viljelyn ja paketoinnin hoitaa kaksi valtion hyväksymää yritystä, jotka maksavat veroja muiden yritysten tapaan.
Laki on tullut voimaan osissa ja mahdollistanut myös kannabiksen viljelyn kotona ja kannabista viljeleviin osuuskuntiin liittymisen.
Uruguay vaatii kannabiksen käyttäjiltä 18 vuoden ikää sekä rekisteröitymistä. Maan mukaan rekisteröityneitä käyttäjiä on tällä hetkellä vajaa 5000.
Jokainen ostaja tunnistetaan sormenjärjellä ja saa ostaa viikoittain 10 grammaa ja kuukausittain korkeintaan 40 grammaa kannabista henkilökohtaiseen käyttöön. Viiden gramman paketti kannabista maksaa 187 pesoa (noin 5,60€).
Tämä on hieno uutinen kaikille kannabisaktivisteille ja tajunnanlaajentajille. Päätös on historiallinen ja näyttää suuntaa koko muulle maailmalle. Kyse on vastaavasta asiasta kuin äänioikeuden antaminen myös naisille tai homoavioliittojen salliminen. Me puhumme nyt tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista.
Itse olisin toteuttanut asiat ehkä hieman toisin. Koska kannabiksen kukinto ja hasis ovat hyvin voimakkaasti psyykeen vaikuttavia aineita, niin ikäraja voisi olla korkeampikin. Monen on varmaan vaikea uskoa, että minä tiukentaisin mitään kannabikseen liittyvää lainsäädäntöä, mutta näin nyt todellakin sattuu olemaan. Esimerkiksi Kaliforniassahan kannabiksen ikäraja on 21 vuotta. Voitaisiinko löytää näiden väliltä kompromissi ja säätää Suomessa ikärajaksi 20 vuotta kuten väkevällä viinallakin? 21 vuottakin kelpaisi minulle ikärajaksi. Jossain vanhemmassa blogissani olen puhunut jopa 30 vuoden ikärajasta, mutta pidän tuota nykyään ihan liiallisena holhoamisena. Kyllä Kalifornian malli olisi toimiva ja suojaisi riittävästi nuoria.
Vaikka Uruguayssa tehty laillistuspäätös on hyvä, niin ostomäärien rajoittaminen ei välttämättä ole positiivinen asia. Minusta kannabista pitäisi myydä ostajalle niin paljon kuin tämä haluaa. Ei ole valtion asia säädellä käyttäjän määriä. Toisaalta Uruguay on sallinut myös kotikasvatuksen. En tiedä tästä asiasta enempää, mutta ehkäpä kotona kasvattamalla on mahdollista kiertää ostorajoituksia ja saada itselleen kunnolla kannabista. Toivon ainakin asian olevan näin.
Toinen arveluttava asia on rekisteröitymispakko. Mitä se kenellekään kuuluu kuka käyttää kannabista? Hollanti on toiminut esimerkkinä jo vuodesta 1976, sillä siellä kannabis on ollut dekriminalisoitua siitä saakka. Toisin sanoen, Hollannissa pilvi ei ole sen paremmin laillista kuin laitontakaan: sitä siedetään eikä käytöstä tai ostamisesta rankaista. Hollanti ei ole milloinkaan vaatinut, että pilvenpolttajien pitäisi rekisteröityä johonkin valtion ylläpitämään "nämä ovat pilvenpolttelijoita"-rekisteriin. Tällainen kyttääminen ei kertakaikkiaan kuulu mihinkään oikeusvaltioon. Niinpä Uruguaynkin olisi syytä poistaa rekisteröitymisvaatimus. Kannabiksen kasvatus ja käyttäminen on kaikkien aikuisten kansalaisoikeus eikä keneltäkään voida vaatia mitään rekisteröitymistä.
Iloitsen silti suuresti tästä kehitysaskeleesta enkä halua pilata päivääni valittamalla liikaa lakimuutoksen toteutuksesta. Tässä on ehdottomasti otettu iso askel oikeaan suuntaan ja kunnia kuuluu Uruguayn kansalle ja, kumma kyllä, tällä kertaa myös poliittisille päättäjille, jotka ovat kuunnelleet kansaa.
Koskahan kannabis laillistetaan Suomessa? Tällä hetkellä hallituksemme on näperrellyt KIKY:n parissa ja pohtii myös kuumeisesti voidaanko oikeat Alkon lonkerot sallia maitokaupoissa. Lienee sanomattakin selvää, että poliitikkomme ovat saamattomia tunareita, typeryksiä ja jänishousuja. Emme kertakaikkiaan voi luottaa heihin ollenkaan.