Oliko kaikki asiat paremmin entisaikaan ja nimenomaan kasarilla? Ei olleet, mutta moni asia kyllä oli. Yleisesti ottaen meno oli paljon rennompaa ja mukavampaa. Nykyään kaikki on olevinaan niin loukkaavaa ja moni itkee turhanpäiväisistä, tekemällä tehdyistä ongelmista.
Otetaan yksi hyvin konkreettinen esimerkki siitä mikä kultaisella kasarilla oli paremmin kuin nyt. En asunut kasarilla Helsingissä, vaan eräässä melko pienessä kaupungissa Turun ja Porin läänissä. Asukkaita oli karkeasti 16 500.
Tuolloin 1980-luvulla aivan kuka tahansa sai vuokrattua K18-merkittyjä videokasetteja vuokraamoista. Ala-asteikäiset pojat vuokrasivat siis ongelmitta esimerkiksi K18 leffat Painajainen Elm Streetillä ja Commando, jossa on pääosassa Arnold Schwarzenegger. Mietitkö mistä tiedän tuon? Siitä, että olin itse mukana vuokraamossa ja olin luultavasti iältäni 11- tai 12-vuotias ja kaverini, joka vuokrasi leffat perheensä tilille, oli minua vuotta nuorempi! Ei kukaan kysellyt mitään henkilöllisyyspapereita meiltä ja oli tietenkin kaikille päivänselvää, että ala-asteikäiset pojat eivät mitenkään voineet näyttää 18-vuotiailta.
Entä elokuvat, joita esitettiin teatterissa? Asuinkaupungissani oli tasan yksi elokuvateatteri ja siellä oli täsmälleen sama meininki kuin videovuokraamoissa. Toisin sanoen, omistaja Kimmo päästi sisään aivan kenet tahansa iästä riippumatta kunhan henkilöllä oli antaa riittävä määrä rahaa ostaakseen pääsylipun.
Joskus olimme kavereideni kanssa ottaneet leffateatteriin mukanamme paperilaput, joissa luki: "Lapsemme Matti Meikäläinen saa meidän luvallamme tulla katsomaan sen ja sen elokuvan". Allekirjoitukset olimme tietysti väärentäneet. Kimmo vain nauroi noille paperilapuille ja sanoi ettei niitä kannata tuoda, sillä ei ne häntä kiinnostaneet suuntaan eikä toiseen. Meidän piti vaan maksaa pääsylipun hinta ja se riitti sisäänpääsyyn joka kerta.
Entisaikaan kasarilla videopelit olivat uusi ilmiö eikä niissä ollut mitään ikärajoja. Nykyään videopeleissä on jopa K18 ikärajat. Mikä kauheinta, jotkut vanhemmat tosissaan kieltävät lapsiaan pelaamasta ikärajallisia videopelejä. Se on törkeä loukkaus itsemääräämisoikeuteen.
Olen sitä mieltä, että elokuvien ja pelien ikärajat voidaan kyllä säilyttää, mutta niiden tulkintaa pitää radikaalisti muuttaa. Kaikki ikärajat, mukaanlukien K18-merkinnät, pitää muuttaa vain suuntaa-antaviksi suosituksiksi. Eli näiden ikärajojen sitovuus pitää poistaa Suomen laista.
Näin toimimalla me mahdollistamme K18-sisällön kuluttamisen kaikille, joita se kiinnostaa. On esimerkiksi hyvin yksilöllistä miten kukakin kestää K18-kauhuelokuvia tai K18-kauhuvideopelejä. Joku nauttii niistä jo vaikka 10-vuotiaana kun taas joku toinen ei kestä niitä edes keski-ikäisenä aikuisenakaan.
Voiko varhaisessa iässä katsottu K18-materiaali aiheuttaa psyykkisiä traumoja lapsille tai nuorille? Kyllä voi, mutta aivojen rasitustila ei jää pysyväksi, vaan menee luultavasti ohi päivässä tai parissa, tai maksimissaan viikossa. Joku voi siis järkyttyä tai nähdä hetken aikaa painajaisunia, mutta mitään vakavaa pysyvää vauriota K18 materiaali ei kenellekään aiheuta.
Mistä tiedän tämän? Kuten sanoin aiemmin: siitä, että entisaikaan kasarilla K18-leffoja katselivat käytännössä kaikki muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tiedän ainoastaan yhden kerran, jossa ala-asteella katsottu elokuva The Exterminator - Teloittaja aiheutti parin päivän traumaattisen tilan luokkakaverilleni. Tila meni kuitenkin ohi eikä aiheuttanut mitään pysyvää vauriota hänelle.
Annetaan jokaiselle ihmiselle vapaus päättää ihan itse mitä leffoja hän katsoo tai mitä videopelejä hän pelaa. Holhoaminen on väärä ratkaisu tähän ongelmaan.